torstai 9. syyskuuta 2010

OSA 1: Oma elämä

Ah, peli rupes ku rupeskii toimimaan kunnolla pelipäivityksen jälkeen (tosin saa nähä miten käy tän uusimman kanssa...), joten oon pystyny pelaamaan ja tallentamaan! Ja sehän tarkottaa sitä, et Firq Life jatkuu ja täältä tää toinen, tai periaatteessa ensimmäinen KUNNON osa tulee!
Heti alkuun sanon sellasen jutun, et vaikka oon aina ihan intona peliin ja haluun koko ajan pelata, ni silti välilä oon hiton laiska avaamaan pelin. Ja yleensä avaan sen vaan viikonloppusin ku sillon on parhaiten aika pelata. Joten ei kannata oottaa osia LIIAN usein, mut sen sanon et ei pitäis kuitenkaa tulla nii pitkää taukoo ku mitä tässä nyt oli tuon tallennusongelman kanssa. Pelailen ku innostun, ja ku innostun aka jaksan avata pelin, ni pelaan myös paljon. Esimerkkinä tää viikonloppu: pelasin perjantaina, jatkoin lauantaina ja pelasin vielä sunnuntaina myös lisää. Tänään oli myös tarkotus pelata, mut päädyinkii sit tekemään tätä osaa, enkä viitti enää tänää avata peliä ku ei kerkii muuten pelaamaan tarpeeks.
Ainoo mutta tässä on vaan se et ku pelaan sillä 190:llä päivällä, ni menee pitempään sukupolvien kanssa ku monissa muissa tarinoissa, mut ite tykkään Firqujen kanssa pelata sillä eliniällä. Ja sit kans ku en oo ennen kirjottanu simstarinoita, ni luon kyllä niitä koko ajan pelin ohessa, mut sit on hankla keksiä et mistä ottas kuvia ja mitä kivaa kijrottas siihen ympärille, ettei se ois kamalan tylsää tekstiä. Mut kaipa se siitä. Mut nyt kyll taijan lopetella tän pälpättämisen, ja päästää teijät tekstin pariin! Enjoy!

P.S. Antakaa anteeks ensimmäinen kuva, joka on otettu samasta tilanteesta ku edellisen osan eka kuva. Miulla ei vaan ollu mitään parempaa, ja yhessä taas kasvokuvasta ois tullu nii suttunen ku se on otettu kauvempaa ku kasvoista. Ja nyt on jo myöhästä napata parempaakaa kuvaa, koska mm. hiukset on Sandralla vähän erilaiset.


_____________________________________


Terve! Muistatte kai minut? Sandra Firqun?



Viime aikoina elämässäni on tapahtunut kaikenlaista - ei kuitenkaan mitään äärettömän mullistavaa. Tultuani täysi-ikään vanhempani suosittelevat heti hakemaan töitä. Minähän olin jo teinivuosinani ollut työssä Sunset Valleyn hautausmaalla mausoleumissa, ja melko maanläheistä työtä halusin tehdä myös ihan oikelta ammatiltani. Henkimaailma on kiinnostanut minua kovasti jo lapsesta lähtien, joten minun ei tarvinnut miettiä edes kahdesti, kun näin lehdessä ilmoituksen vapaasta haamujenmetsästäjän paikasta! Sillä sekunnilla työnkuvani muuttui hautausmaalta toisenlaisten henkien pariin. Myös huonekaluja riivaaviin räyhänhenkiin törmään toisinaan.





Rakastan henkimaailmaa! Olen lukenut siitä kaiken mahdollisen, ja haluaisin niin tavata ja ystävystyä monien haamujen kanssa! Minulle on tullut melkein jo tavaksi vierailla hautuumaalla öisin. Töiden jälkeen jää aikaa ja on edelleen pimeää, joten mikäs sen parempi aika! Monet sanovat, että olen hieman pelottava outojen taitojeni kanssa, tulen toimeen haamujen kanssa aivan kuin ne olisivat edelleen eläviä, kun suurin osa simeistä taas karttaa hautausmaata öisin. Minua se taas vetää puoleensa kuin magneettia.





Minusta myös henkien ja haamujen aiheuttamassa sumussa on jotain erittäin kiehtovaa ja kaunista. Tykkään usein pysähtyä vain katsomaan sumua ja tutkimaan energioita. Tunnen jotain kummallista yhteenkuuluvutta henkien kanssa, enkä tiedä miksi. En kuitenkaan halua luopua maallisestä elämästäni aivan heti - ei ennen kuin on sen aika. Ja sen aika ei tule vielä moneenkymmeneen vuoteen, haluan saada ranskalaisen miehen, paljon lapsia (no, vähintään kaksi, mielellään enemmänkin), suuren kodin ja elää täyttä perhe-elämää.
Perhe-elämästä puheen ollen...



...eräänä iltana hautausmaalla tapasin viimeinkin isoisäni, Cyclonin. Olin odottanut sitä hetkeä niin kauvan, ja viimeinkin hän suvaitsi tulla käymään tässä maailmassa! Pidin todella hänestä, meillä oli jotain yhteistä minkätakia tulimme erittäin hyvin toimeen. Kenties se, että me kumpikin olemme taipuvaisia nerouteen? Tietysti se hieman harmittaa, että hän on vain haamu, ja keskusteleminen melko erikoista puuhaa heidän kanssaan, mutta tunnelma oli kuitenkin lämmin hänen kylmästä kehon jäljitelmästään huolimatta. Lähtiessäni lupasin tulla katsomaan häntä toistekin, ja niin takuulla teen! Ja jos vaikka mumminikin näkisin joskus vielä? Kaikki tosin ovat sanoneet, ettei hän ole halunnut tulla kertaakaan esiin kuolemansa jälkeen. Mutta kerta se on ensimmäinenkin!


Monesti iltaisin kotiin tullessani löydän pöydiltä likaisia lautasia, tänä iltana löysin myös usemman kesken jääneen aterian keittiöstä. Päätin kuitenkin olla avuksi ja tiskata astiat.







Tunsin silti, että haluaisin piakkoin pois tästä talosta, jossa on aina joku läsnä. Tunsin haluavani omaa rauhaa, oman kodin, halua sisustaa itse talon, jollaisessa haluaisin kasvattaa lapseni. Ja tämä ei ollut se talo. Tämä oli talo jossa itse kasvoin, mutta halusin kasvattaa lapseni muualla. Halusin itsenäisyyttä.




Söin hieman lettujen tähteitä nälkääni, jonka jälkeen päätin purkaa paineitani hieman juoksumatolla. Olinhan kyllä juossut jo koko päivän ympäri kaupunkia eri henkien perässä, mutta mieleni vain teki kuntoilla. Urheilu on toinen intohimoistani, suurin haaveeni on olla älykäs ja hyväkuntoinen. Älykkyyspuolen olen jo hoitanut kuntoon lukemalla paljon kirjoja ja tutkimalla avaruutta - joka muuten on myös erittäin kiinnostava aihe - ja urheilunkin saralla olen aivan pienen matkan päässä huippukunnosta! Meillä taitaa muuten tämä kulkea suvussa, koska setänihän oli vanhaan aikaan urheilijanuori, ja jaksaa vielä tänäkin päivänä yllättävän hyvin esimerkiksi nostella painoja. Mutta kyllä hänen poliisityönsä vaati sitä myös! Äitini on myös innostunut urheilusta kuten myös itsepuollustuksesta, hän on "alansa" huippua kummassakin; ja kuten sanoin jo, itse tykkään harrastaa liikuntaa paljon. Myös siskoni juoksee toisinaan juoksumatolla, vaikkei olekkaan mikään himourheilija.




Kun tunsin juosseeni tarpeeksi, päätin rentoutua hieman kylvyssä. Mieleni oli jo hieman keventynyt, mutta silti sisälläni kaiversi polttava halu muuttaa omaan asuntoon. Minua jotenkin ahdisti tämän talon ilmapiiri. Olihan se toki mahtava ilmapiiri, mutta kaikki ahtaus ja muu... menit minne tahansa talossa, aina siellä oli joku muukin! Ainoa rauhallinen paikka talossa tuntui olevan oma huoneeni.




Heti kylvyn jälkeen painuin väsyneenä vällyjen alle ja nukahdinkin lähes heti. Ennen nukahtamistani kuitenkin päätin, että minä tulisin jättämään tämän talon niin pian kuin suinkin mahdollista. Toki minä rakastin ja rakastan perhettäni ja tätä pientä "yhteisöä" jossa olen asunut koko pienen ikäni, mutta nyt olisi kuitenkin minun aikani ihan oikeasti aikuistua ja hankkia paikka, johon voisin perustaa ikioman perheeni.




---


Aamulla heräsin pirteänä, ja löysinkin heti keittiöstä enemmän tai vähemmän pirteätä porukkaa. Siskoni Linda kokeili taitojaan lettujen paiston parissa, kun taas serkkumme Michael pähkäili läksyjen kanssa. Onneksi minun ei enää tarvinnut tehdä läksyjä koskaan! Vaikkei niistä kyllä minulle koskaan mitään ongelmaa koitunutkaan, ymmärsin kaiken poikkeuksetta lähes heti.




Muiden lähtiessä töihin ja kouluun, minä jäin kotiin, sillä oma työpäiväni alkaa vasta viideltä illalla. En kuitenkaan voinut olla yksikseni kotona edes päivällä, sillä äitini siirtyi kuitenkin stylistin uraltaan takaisin rikollispomon leiviin. Kaipa se stylistin työ oli hänelle liian... tuota, kilttiä? Jokatapauksessa, ei se kuitenkaan haitannut että äitini oli kotona kanssani, onhan meillä erittäin hyvä äiti-tytär -suhde, ja hän on ja varmasti tulee aina olemaankin elämäni tärkein henkilö.




Meidän lisäksi kotona oli kuitenkin myös nuo vanhukset--- öh, anteeksi, siis setäni ja hänen vaimonsa. Tommy tosin hoitelee niitä yksityisetsivän hommia, ja Verna taas toimii sisustussuunnittelijana, mutta heidän päivänsä ovat kuitenkin aika lailla vapaamuotoisia.

Niinpä illan tullen, kun kaikki muut olivat jo kotiutuneet töistä, tuli minun vuoroni lähteä haamujahtiin. Että minä pidänkään työstäni! Tykkään niin paljon pimeydestä, ja yöt ovat jotain kauneinta mitä tiedän. Ja yöt yhdistettynä hautausmaahan... kuten jo mainitsinkin, monien mielestä todella karmaiseva yhistelmä, mutta niistä minä nimenomaan pidän, todella paljon!




Illan päätteeksi sitten sainkin valtavan intopuuskan. En tiedä miksi niin tein, ehkä se oli vain tarkoitettu niin? Jokatapauksessa se tuntui parhaalta mahdolliselta idealta. Menin tietokoneelle vain katselemaan vuokrattavia asuntoja ja myytäviä taloja, kun eräs rannan lähellä oleva talo pisti silmään. Olin kyseistä taloa monet kerrat rannalla käydessäni ihaillut, ja nyt näin sen myynti-ilmoituksen. En vaan voinut sille mitään!




Minun vain oli aivan pakko ostaa se! Niin se vain sitten kävi, että jo aamulla siinä sitten seisoin ikioman taloni edessä. Ajatella, siis oman taloni! Minulla on ihan oma koti! Siinä kuistia ja julkisivua katsellessani pystyin sieluni silmin näkemään, mitä kaikkea muutoksia tähän tulisin tekemään. Vähintäänkin pitää vaihtaa ikkunat ja ovet. Sisältä haluan uudistaa niin lattiat ja tapetit, kuin myös tyylinkin kaikin puolin. Toisinsanoen, remontoin talon alusta loppuun ja teen siitä näköiseni! Paljon ranskalaista tyyliä, jotta tuleva ranskalaisaviomiehenikin voi nauttia siitä!




Muutto oli melko raskas, vaikkei minun paljoa tavaraa tarvinnutkaan kantaa mukanani - sain nähkääs talon kalustettuna. Piti minun kuitenkin jotain tavaraa raahata mukana, vanhempani lahjoittivat minulle mielestäni jopa aivan liikaa tavaraa!
Oli aivan ihanaa kävellä ne portaat ylös, naksauttaa oven lukko auki ja astua sisään omaan kotiin. Kiersin talon kertaalleen läpi, tutkin kaapit ja kaikki muut paikat, ennen kuin kipusin uuteen sänkyyni (jonka muuten sain vanhemmiltani tupaantulijaislahjaksi) ja nukahdin rauhalliseen ja onnelliseen uneen, jossa seikkaili paljon pieniä lapsia ja komeita ranskalaismiehiä. Jonakin päivänä minullakin olisi vielä oma pieni lapsi. Ja oma, komea ranskalaismies!



________________________________________



Hohhoh, siinäpä se tällä kertaa :P Alussa tuntu vähän... tönköltä, mut se sit lähti siitä rakentumaan ja kuvat vaan alko elämään ja luomaan tarinaa ympärille, ja oon melkosen tyytyväinen lopputulokseen. Joo ja tuo Lean asu, se on nimittäin tasolla 5 rikosuralla, joten siks tuollanen, ja mielestäni se tuo siihen enemän sitä tuntua et Sandra nimenomaan kertoo Lean työstä.

Kertokaapas rohkeesti työ sitte mielipiteenne! Tykkäsittekö? Mistä? Mistä ette? Jossain parantamisen varaa? Onko kuvat liian pieniä, et pitääkö jatkossa käyttää Photobuckettia tai jotai muuta (nää on isoimmillaan mitä tällä Bloggerilla saa, vaikka kooltaan ne kaikki on 800xXXX, enkä tykkää lähtee venyttelemään niitä ku se ei venytä silleen et mittasuhteet kestäis oikein.), nuo tuplakuvat etenkii jää tuollasiks minikokosiks... Entä miten laatu? Ihan mitä vaan mieleen tulee, tykkään lukee kaikenlaisia kommentteja (paitsi haukkumisia :D)!

Mut ens kertaan! Peli on tällä hetkellä ihan kivassa kohtaa, ja kuvia on napsittuna jonki verran. Ens jaksossa saatte ainakii nähä, et miltä kyseinen kämppä näytti ennen, ja miltä se näyttää nykyään, ja vähän juttua Sandran Ranskan reissusta :)


Joo ja jos haluaa ni saapi kysyy linkitystä! Linkitän mielellään kyllä toisten tarinoita!

6 kommenttia:

  1. Jee, vihdoinkin Firqut herää henkiin! :D

    Mistäs sitä sitten alottaisi... Vaikka kuvista. Kuvat on mun mielestä just sopivan kokoisia. Oikeestaan ne on mun mielestä isompia kuin missään muussa simstarinassa. Nytkin se on siinä ja siinä et mahtuuko ne tähän mun 16 tuuman näytölle, et tällä hetkellä ne on just täydellisen kokoisia. Jos ne ois isompia niin pitäis rulluttaa sivua ees taas nähdäkses kuvan ja jos ne olisi pienempiä..., no isompia kuvia nyt on kivempi kattella kun pienempiä. :D Kuvien sisällössä ei myöskään ole vikaa. Ne on rajattu hyvin ja kaikki tarpeellinen näkyy kuvissa. Etenkin toi kylpykuva on ihana, siinä on niin rauhallinen tunnelma. Kuvien erikokoisuuskaan ei häirinnyt, en edes tajunnut sitä lukiessani, mutta äsken kun selasin vielä uudelleen osaa läpi, huomasin kuinka erikokoisia kuvia käytätkään! Se jotenkin sopii tähän, kun tämän ainakin oli tarkotus olla vähän blogimainen simstarina, jos oikein muistan.

    Tekstistä sitten. Kaks sanaa kuvaa sitä hyvin: ihan mieletöntä! :D Ensinnäkin tykkään, kun on paljon tekstiä, ja toiseksekin, kirjotat todella hyvin. Tai jotenkin luonnollisesti. Sitä "kertojaa", eli sua ei edes huomaa sieltä, ihan kuin Sandra oikeesti kirjottais ton tekstin. Kaikki miten kuvailet siinä sen tuntemuksia, mistä se tykkää, mitä tekee jne. Sun ei tarvii suoraan sanoa, et nyt tämä hahmo on iloinen, kattokaa, se nauraa, vaan asia tulee selväksi osoittelematikin. Jos tajuut mitä oikeen yritän sanoa. :D

    Sanoit siitä jossain, et tässä osassa ei paljoa tapahdu, mut se oli vaan ihan hyvä. Edellisestä osasta on aika paljon aikaa, ja nyt sai tutustua uudelleen Sandraan oikeen kunnolla. Seuraavassa osassa on sitten helppo samaistua tapahtumiin ja hurjiin juonenkäänteisiin, kun nyt oppi tuntemaan Sandran.

    Ei mulla nyt ole mitään rakentavaa sanoa, kun mun silmiin tää näytti ihan valmiilta paketilta. Paitsi tossa alkutekstissä oli pari kirjotusvirhettä. :D Mut se ei kuulu tarinaan, niin sitä en laske miinukseksi.

    Sitten odottelemaan seuraavaa osaa, mielenkiinnolla odotan miten tulet kirjoittamaan lapsiperheen arjesta. Tai ehkä ensin pitäis se mieskin hankkia? :P

    VastaaPoista
  2. linkitän sut The Ring - tarinaani, on kai ok? :)

    VastaaPoista
  3. Ihan kivalta vaikuttaa, jatka pian!:)

    VastaaPoista
  4. Voihan..kirjotin just äsken pitkän kommentin joka häipy! Yritän muistaa mitä aioin sanoa...niin siis olen lukenut tämän osan muutamaan kertaan, mutta tykkään kommentoida vasta vähän myöhemmin enempi ajatuksella :).

    Kuvat on kauniita ja erinomaisista kuvakulmista otettuja. Teksti on ehkä aavistuksen liian pientä minulle tämän ruudun takaa (mikä ei siis ole sun vika). Kuitenkin, kiva kun kirjoitat kuten päiväkirjaa. Sandra on oikein mielenkiintoinen persoona ja tykkään haamujen metsästysaiheesta. Ehkä nähdään vielä tarinassa pyydystettyjä henkiä :D...? Mielenkiinnolla odotan myös Sandran mahdollista muuttoa? Toivottavasti seuraava osa tulee pian :)

    VastaaPoista
  5. onko tuo kylpyamme tullu lisäosan/kamasetin mukana vai ootko ostanu storesta tai ladannu jostain? (:

    VastaaPoista
  6. Sori tää myöhänen vastaus, mut se on ton Luksuslukaali-kamasetin mukana tullu :)

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommenttia jos tykkäsit/et tykännyt, niin tiedän missä pitäisi parantaa! :)
Ja käytähän mielellään jotakin nimimerkkiä, jotta voin vastata sinulle takaisin!