OSA 2: Seikkailu Ranskassa

:::EDIT::: Alakerran vessan jälkeen-kuva lisätty viimein 13.2.11!!!



Nonii, tässä tää toinen osa viimein on! Oikeesti sori ku on kestäny taas nii hirveesti, mut välilä on ollu jaksoja ku ei oo jaksanu pelata nii paljoo, ja sit välilä on kyllä pelannu mut sit ei oo nii paljoo tullu kuitenkaa kuvia otettua ja seliseliseli. Mutta, koska nyt peli toimii normisti taas pitkästä aikaa (Toimiko se normisti jo viime osassa? En muista.), ja sukupuun ja sukulaisten katoamisten lisäks ei oo onneks uusia bugia ilmaantunu (*koputtaa puuta*) ni pelaaminenkii sujuu taas normaaliin malliin.

Tässä osassa tää aika menee ehkä vähän hassusti, mut johtuen siitä et nää kuvat on napsittu sen verran aikaa sitten et en oo kaikkiin ees voinu enää kuvata uusia vastineita tai vaihtoehtosia kuvia. Mut koska peli alkaa olla nyt siinä tilanteessa et kuvailen tarinaa samalla ku pelaan sen sijaan et kuvat olis monta kuukautta vanhoja, ni tarinankii pitäs alkaa kulkee suht fiksusti ja kuvien olla vähän "paremmin" otettuja tai jotain - viimestään ens osan lopulla tai jälkeen.

Nii ja tuosta välistä puuttuu kuva vessasta, mut koska se ei oo tarinan kannalta nii mielettömän tärkee ni kuhan saan pelin auki ni tuun lisäämää sen tänne. En vaan jaksa enää vitkutella tän kaa yhtään enempää yhen vaivasen vessan takia :D

Mutta, koska en osaa taas tuottaa kovin järkevää tekstiä, päästän teijät lukemaan! Enjoy!


-------------------------------------------------------------



Moikka moi ja kiva nähdä pitkästä aikaa! Anteeksi tämä viivästys, mutta olen ollut niiiiiiiin kiireinen viime aikoina! Olen sisustanut kotia, reissannut pitkin maailmaa, metsästellyt haamuja, tutkinut yliluonnollisuuksia ja mitä ikinä pienen simin elämään voikaan mahtua. Aivan ensiksi palan halusta esitellä teille kotini, miltä se näytti ennen ja jälkeen kätten jälkieni- tai siis remonttimiesten, koska enhän minä näin suuria muutoksia osaisi tehdä! - jälkeen.

Tässä kuva olohoneen ja eteisen yhdistelmästä. Suoraan edessä on keittiö, ja keittiön oven kanssa samaisella seinustalla, vasemmalla, on alakerran pieni wc. Kaksi ensimmäistä kuvaa on ulko-oven suunnalta, ja aivan vieressäni nousee portaat yläkertaan vasemmalla. Ihmetellessänne kenties lasten tavaroita jälkimmäisissä kuvissa, se johtuu siitä, että haaveilen niin paljon omasta perheestä ja lapsista, että halusin heti sisustaa kotiani sen mukaisesti! Se tekee jotenkin oloni... kotoisaksi? Meillä myös itseasiassa lapsuudenkodissani on aina pyörinyt lattioilla jatkuvasti erilaisia leluja uusien sukupolvien kannalta, joten ehkä se on myös yksi syy sille, miksei talo tunnu kodilta ilman lasten tavaroita.

ENNEN

JÄLKEEN

Väreiksi valitsin tummanpunaruskean ja valkoisen, koska pidän kyseisistä väreistä paljon. Halusin myös talooni tiettyä ranskalaisuutta, koska minä vain rakastan Ranskaa! Valkoisen ja punaisen yhdistelmä jatkuu myös keittiössä, yhdistettynä mustaan. Voisin melkein sanoa, että keittiö onkin lempihuoneeni koko talosta.

ENNEN

JÄLKEEN

Alakerran wc:n uusi värimaailma eroaa hieman muusta talosta.

ENNEN

JÄLKEEN

Yläkerrassa on pieni aula, jonne sijoitin uuden sähköpianoni.

Myös Jerry-enon maalaamat suvun muotokuvat saivat kunniapaikan aulan seiniltä.

ENNEN

JÄLKEEN

Yläkerrassa on kolme huonetta: muotokuvaseinän takana makuuhuoneeni, kun taas päätyseinällä vasen ovi vie pieneen vessaan, ja oikean puoleinen huoneeseen, mikä on tällä hetkellä hieman ylimääräinen. Mutten lähtenyt viemään sitä vielä eteenpäin, sillä siitä tulisi aikanaan lastenhuone!

ENNEN

JÄLKEEN

Päädyssä on pieni aarrekokoelmani. Ei niinkää rahallisesti kallis, mutta tunnearvoltaan. Kalat seinällä on isäni saalistamat vampyyrikala, hai ja miekkakala. Lasilaatikot etualalla taas sisältävät kukin yhden kaappaamistani hengistä. Kerään jokaista väriä yhden kutakin ikäluokkaa, ja tässä on tämänhetkinen saaliini.

Seuraavassa kuvat vessasta ja ylijäämähuoneesta. Vessalle en ole myöskään tehnyt mitään, koska minusta se on ihan hyvä näinkin. Kutsun remonttireiskat sitten apuun jos joskus tunnen halua vessan uudistamiseen.

************************************

Noniin, taloesittely? Done. Seuraavaksi? Työ.

Työ on sujunut suht entiseen malliin, mitä nyt ylennyksiä tullut aina silloin tällöin. Olenko totalisen hullu, jos sanon, että minusta usva henkien valtaamalla paikalla on todella kiehtovaa ja jotenkin... kaunista?

Mutta olen kyllä saanut törmätä tapauksiin jos minkälaisiin. On riivattuja postilaatikoita...

...kuin myös eräs erittäin häiriintynyt haamu, joka oli mieltynyt pottiin.

Vähitellen yletessäni olen saanut myös vastaan oikeiden haamujen häätötöitä.

Monesti ne ovat vuosisatoja - jopa miljoonia vuosia sitten kuolleiden simien henkiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet maan pinnalle vaeltamaan päämäärättä.

Olen myös edelleen tehnyt jokaöisen kävelyretkeni hautausmaalle, tervehtimään edesmenneitä.

Minulla kyllä oli omat taka-ajatukseni yöllisille kävelyilleni. Palava halu tavata mummini. Ukinhan, Cyclonin, tapasin tuossa muutama kuukausi sitten, ja hän kehotti käymään hautausmaalla. Hän lupasi yrittää suostutella mummia piipahtamaan maan pinnalla, joskin ei luvannut tuloksia. Mummi kuulemma pitää mielellään elävän ja kuolleen maailman erillään ja on siellä minne kuuluu kun on jo oman elämänsä elänyt.

Kuitenkin yhtenä yönä näin sukuhaudoilla jotakin tutunnäköistä. Pitkään mietin, voisiko se olla, ja päätin kävellä lähemmäksi.

"Mummi?"

Ja hänhän se oli! Hän hymyili minulle ystävällisesti ja lämpimästi, äidillisesti.

"Cyclon kertoi, että olet etsinyt minua", hän sanoi ja silitti kylmällä kädellään poskeani. Hänen äänensä oli kolkko ja sanoja tuskin erotti. Kosketus oli riipivän kylmä, niin kuollut. Henkeni höyrysi hänen maanpäällisen ruumiillistumansa tullessa lähelle hengitystäni.
"Joo niin olen." Hänen silmäkulmastaan vierähti liikutuksen kyynel.
"No tässä minä olen, pikkuinen. Kuinka sinulla on mennyt?"

Kerroin hänelle kaiken minkä kerkesin ja pystyin; kaiken Lindasta, Michaelista, vanhemmista, haaveistani, jopa ammatistani. Pelkäsin hänen pahastuvan siitä, että metsästän haamuja ja henkiä, mutta hän sanoi toisten henkien vain olevan niitä, jotka eivät ole saaneet rauhaa.

Pian hän kuitenkin ilmoitti ajan olevan kulumassa loppuun, ja että hänen täytyisi mennä. Heillä olisi tulossa suuret juhlat, joihin hän oli luvannut kokata aterian. En kehdannut kysyä, mitä haamujen ateria sisältää, sillä mitä todennäköisimmin en olisi sitä ymmärtänyt. Pian hän kuitenkin halasi minua toistamiseen, ja pienen savupilven jälkeen hän olikin jo poissa. Katselin hetken kummankin isovanhempani hautakiveä ennen kuin käännyin kannoillani. Vielä kävellessäkin vilkaisin taakseni, vaikka tiesin että mummi oli jo mennyt, eikä todennäköisesti vierailisi täällä vielä pitkään aikaan.

************************************

Koska olin saanut muutettua omaan kotiin ja aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä, halusin myös lähteä itsenäisesti matkalle. Ja Ranskaan, tottakai! Rentoutumaan, nauttimaan mainiota nektariinia ja makoilemaan öisen tähtitaivaan alle pehmeälle nurmikolle...

...no okei, myönnetään. Edellemainitun lisäksi myös metsästämään sitä tulevaa miestäni! ;)

Ennen mitään päätin kuitenkin käydä kampaajalla, lyhentämässä vähän tukkaa!

Ja jo seuraavana päivänä varasin äkkilähdön Ranskaan! Ja niin sitä sitten mentiin taksilla kohti lentokenttää.

************************************

Ja arvatkaapa mitä Ranskassa sitten tapahtui? Tutustuin erääseen söpöön mieheen. Joo, näin todella tapahtui!

Tulin jotenkin hänen kanssaan niin hyvin juttuun. Meillä synkkasi heti.

Ja hän oli niin romanttinenkin... mmmmmmh.

Tai ainakin hän tiesi prikulleen kuinka minunlaiseni nainen hurmataan.

Jäin hänen luokseen yöksikin. Herätessäni mietin kyllä, olinko ollut hieman liian tahditon eilisen suhteen.

Mutta kerratessani taas illan hetkiä...

...se nyt vain oli totuus, että hän oli jumalattoman hyvännäköinen ranskalaismies. Ja romanttinen. Ihana. Juuri sellainen frenchmanni jollaiseksi olen kuvitellut tulevan mieheni pikkutytöstä asti! Täydellinen.

Ja nimikin niin ihana, Gaston Desmarais.

Joutessani (ja nälkäisenä) päätin paistaa heille (Gastonilla oli kämppis) hieman lettuja kiitokseksi siitä, että sain yöpyä heidän sohvallaan. Pian uusi tuttavuuteni ja hänen kämppiksensä saapuivatkin keittiöön, ja sain kuulla lettujen olevan hänen suurinta herkkuaan.

Kääntyessäni ympäri ja nähdessäni tuon komean otuksen yläkroppa paljaana, olin sulaa vahaa.

Olin tainnut ihastua.

-

-

-

Ja olin ihastunut ennenkin. Olin aivan unohtanut hänet. Pojan, johon ihastuin ensimmäisellä Ranskan reissullani. Ystävystyimme nopeasti ja hän kysyi haluaisinko minä seurustella. Tietysti hölmönä teininä suostuin kun olin niin umpirakastunutkin ja kaikkea.

Mutten tullut ollenkaan ajatelleeksi kaukosuhteen vaikeutta. Ranska ja Simlandia. Niin kaukana toisistaan. Emmekä mekään olleet oikeastaan samasta puusta veistettyjä hänen kanssaan. Ja nyt oli tullut aika kohdata vanha teinirakkauteni, Henri Fouchier.

-----------------------------------------------------------

Danke schön, ja muistattehan kommentoija, et mitä tykkäsitte? Arvostaisin tosi paljon! :)