keskiviikko 4. toukokuuta 2011

OSA 4: Kolmikko

And here we go, again! Toivottavasti ette nyt tuskastunu liikaa ku tällä osalla taas kesti, mut ku tuo simssinpeluu on nii rankkaa puuhaa. No joo siis vika on siinä et en ikinä jaksas avata peliä, mut sit ku se on auki ni jaksasin kyllä pelata sitä vaikka koko ajan. Ja nääkii kuvat oli tuossa Screenshoteissa seissy jo kauvan, mut nyt vasta jaksoin keskittyä kunnolla niitten seulomiseen. Jäi joskus tarinan pätkä tässä kesken, ja sit en taas heti päässy kiinni et mitä kuvissa tapahtu. Mut tässäpä tää. Ihan vaan perhe-elämää, ku ei oikein muutakaan tapahu. Mut kertokaa ihmeessä jos joku tympii tai tylsistyttää tai vastaavaa! Tähän ku ei oo tarkotuskaan tulla draamaa, ku tavallaan pelaan pelin ehdoin, et toki itte päätän asioista, mut en kirjota tarinana, vaan enemmänkii vaan... muuten vaan. Koska tykkään Firquista liikaa ja nii. Mut senhä työ jo tiesittekii. Mut menkääs nyt lukemaan, hus! :)

____________________________________________________________


Kotiinpaluu oli erittäin yllättävä.



Siitä huolimatta, että Gaston oli mukanani, jälkikasvu oli kannettava kotiin kantokopassa. Saimme nimittäin kolmoset! Olin hieman huolissani siitä, kuinka me ensikertalaiset osaisimme ja jaksaisimme pitää huolta kolmesta, äärettömästi huomiota vaativasta naperosta.



Pienokaiset olivat kaikki pieniä tytöntylleröitä, ja he saivat nimikseen Arabella, Miranda sekä Gertrude Firq. Meillä oli aluksi jopa itsellämme vaikeuksia tunnistaa tytöt toisistaan, mutta viimeistään silmien väristä saatoimme tunnistaa heidät. Vähitellen myös tyttöjen luonteet alkoivat ilmenemään yhä enemmän ja enemmän.
Arabella tuntui heräävän pieneenkin äännähdykseen, ja sen jälkeen herättävän ainoastaan Gertruden. Miranda kun näytti saaneen melkoiset unenlahjat syntymäpäivälahjanaan. Paha sitä oli vielä muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta sanoa, millainen hänestä tulisi, mutta minulla oli aavistukseni Gertruden suhteen. Hänen ilmeensä oli aina niin ilkikurinen ja aivan kuin hän olisi nauttinut siskonsa itkun kuulemisesta. Veikkasin, että hänestä saattaisi kasvaa melkoisen ilkikurinen tyttö, jos hän oli perinyt sen. Sen piirteen, jonka minä ja Linda olimme saaneet vanhemmiltamme, ja jota meistä enemmän Linda tykkäsi myös toteuttaa. Mutta päätin jättää kasvatushuolet myöhempiä vuosia varten, juuri nyt minulla oli ihana mies ja kauniit kolmostyttäret. Minusta tuntui, ettei se aika voisi koskaan kulua niin nopeasti kuin mitä kaikki aina puhuvat, mutta päätin silti ottaa vinkistä vaarin ja nauttia tästä ajasta niin kauan kuin tätä vielä kestäisi. Hah, ja täysin rinnoin tosiaankin. Olihan tyttöjä joskus myös imetettävä!


---



Gaston ihastui tyttöihin täysin, ja usein suoraan töistä tultuaan ja vaatteitakaan vaihtamatta, hän suuntasi hellittelemään tyttäriämme.



Mutta ei hän suinkaan ollut ainoa.



Tyttöjen saatua ruokansa ja nukahtaessa, tajusin minulla olevan nyt äitiyslomaa. En oikein osannut rentoutua ja rauhoittua, en tiennyt mitä tehdä. Ravasin yläkerrassa lastenhuoneessa alituiseen kuvitellessani tyttöjen kiljuvan millon nälkää, millon likaista vaippaa, mutta ei, joka kerta he vain nukkuivat sikeästi.
Lopulta päätin yrittää rentouttaa itseäni rakkaalla harrastuksellani, urheilulla, pienen hikijumpan muodossa.


---


En olisi koskaan uskonut, mutta vuodet todellakin kuluivat hurjaa vauhtia. Pian vietettiin tyttöjen kolmansia syntymäpäiviä.



Juhlat olivat pienimuotoiset, mutta sitäkin hienommat. Äitini oli erityisen innoissaan tyttöjen syntymäpäivistä. Minulla oli tapana kertoa hänelle aina tyttöjen temmellyksistä, ensimmäisistä sanoista ja muista jutuista, mitä äiti kuuntelikin mielenkiinnolla, kommentoiden toisinaan miten jokin asia muistutti paljonkin Sandra-vauvaa.


Myös Gastonilla oli oma tapansa ottaa osaa juhliin.

Juhlat sujuivat kaikin puolin hyvin, ja tytöistä kasvoi maailman suloisimmat taaperot! Tosin elämä oli kymmenen kertaa vilkkaampaa, kun ympärillä ryömi kolme vauhdikasta taaperoa, ja selän kääntäminen kahdelle oli todella suuri virhe.


Gertrude, tuttavallisemmin Kerttu, alkoi jo varhaisessa iässä näyttää omaavansa kädentaitoja. Hän suttasi liiduilla paperille jotain, mikä oikeasti näyttikin joltain muulta kuin pelkältä sutulta. Siskoihinsa verrattuna hän oli taitavin piirtämisen saralla. Myös epäilykseni hänen synnynnäisestä ilkeydestään alkoi käymään päivä päivältä selvemmäksi, hän oli mitä ilmeisimmin puhdasverisesti paha. Minua hirvitti jo hieman tässä vaiheessa, mitä Kerttu tulisi tulevaisuudessa tekemään, kun nyt jo nuket ja palikat lensivät makean naurun saattelemana siskoja päin. Toruminenkin sai hänet vain hihittelemään, ja se kiilto hänen silmiensä takana oli jotain karmivaa. Kuinka pystyisin kasvattamaan aikuiseksi simin, joka jo taaperoiässä tuntuu nauttivan toisten kärsimyksistä?
Ulkonäöllisesti Kerttu oli perinyt tukkansa sekä silmiensä värin minulta. Toisaalta, minun silmäni ovat hivenen vihertävämmät, olisiko Kertun silmät siis sekoitus minun sekä Gastonin silmien värejä?


Tässä taasen Arabella. Hän edelleen heräilee helposti ja nukahtaa vaikeasti, kuten jo vauvana. Hänestä on myös ilmaantunut uusi tapa leikkiä mieluusti omissa oloissaan ja yksin. Hän taitaakin omistaa erittäin vilkkaan mielikuvituksen, toisinaan kun kuuluu hirmuinen kiherrys Arabellan leikkien lomasta.
Arabellan tukka on melkoisen erikoinen. En ole aivan varma mistä se mahtaa tulla, minulla kun on tummanruskeat luonnostaan, ja Gastonilla mustat. Linda tosin syntyi vaaleaverikkönä, koska äitimme oli myös alunperin vaalea. Voisikohan se olla siis jonkinlainen mutaatio äidin peruja?
Silmät hänkin on saanut minulta. Arabella omistaa tytöistä tummimman ihon, isältään.



Viimeisenä muttei vähäisimpänä, Miranda. Mirandasta on kehkeytynyt kiltti tyttö ja aivan valloittava tapaus! Toisinaan Miranda haluaa matkia minua kun voimistelen, epäilen siis että tästä tytöstä voisi kasvaa äitinsä tapaan urheiluhullu. Mutta, aika näyttää! Miranda on myös edelleen porukan nopeiten nukahtava ja hitaimmin heräävä. En voi ymmärtää miten hänellä voi olla NIIN hyvät unenlahjat!
Miranda on geeneiltään siitä jännä tapaus, että näyttäisi geenien hypänneen täysin yhden polven yli: tukka on aivan selvästi tyttöjen isoisältä ja silmät mummilta. Toisaalta silmät voivat tulla myös Gastonilta, mutta minusta ne muistuttavat silti enemmän äitini silmiä.


---


Arki lapsiperheessä oli äärimmäisen hektistä. Moni yö meni lapsia nukutellessa ja toisten herätessä vessahädän tai nälän takia. Monta kertaa Gastonkin joutui lähtemään tuskin lainkaan nukkuneena töihin, kun oli koko yön joutunut auttamaan minua tyttöjen kanssa. Toisinaan vaadin häntä pyytämään palkatonta vapaata edes päivän, ettei hänen tarvitsisi nuokkua töissä tekemässä liikaväsymyksen aiheuttamia virheitä.
Päivisin minä olin tyttöjen kanssa kotona. Niinä harvinaisina hetkinä, jolloin kaikki leikkivät rauhallisesti taikka nukkuivat päiväunia, minäkin sain hetkeksi kellahtaa sänkyyn tai sohvalle torkuille.



Tyttöjen ruokinnan ohessa...




...mikäli vain suinkin ehti jatkuvalta vaippojen vaihdolta, piti heitä myös opettaa potalle. Tämä taito olikin kallisarvoinen ajan säästämiseksi, nyt kun edes joku osaisi jo aivan itse kavuta potalle tarpeen tullen. Onneksi myös Gaston suostui osallistumaan pottailuun mukisematta, en olisi jaksanut sitä yksin.






Kuten myös pitää huolta taloudesta itsestään: siivota, pyykätä ja tehdä ruokaa meille aikuisille.



Onnekseni minun ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin. Gaston pyykkäsi ihan mielellään. Uskomaton mies!



Eräänäkin aamuna hän yllätti minut kokeilemalla kokintaitojaan. Joita ei siis ollut lainkaan, sano minun sanoneen.


Ensimmäiset letut paloivat aivan karrellle, mut toinen satsi onnistuikin jo paremmin. Ja hyvää oli!


Viihdyin tyttöjen seurassa ja rakastin opettaa heille uusia sanoja ja kävelyaskelia! Äitinä ei ole reilua nimetä lapsistaan sitä suosikkia, mutta minä itse ainakin olin saanut pienen fanin.




---



Minua jostakin syystä hirvitti jo nyt, että kun tytöt kasvaisivat, emme enää mitenkään mahtuisi tähän taloon. Tiesin ettei kysymys olisi ajankohtainen vielä vuosiin, mutta se kaiversi silti jo mieltäni. Olihan tapanani aina ollut huolehtia ja haaveilla tulevaisuudesta jo kauan ennen kuin mikään oli edes varmaa missään määrin.
Tiesin kuitenkin, että tyttöjen kasvaessa he alkaisivat vaatimaan omaa huonetta. Eikä Gertrudea voisi edes pitää kauaa toisten kanssa samassa huoneessa muiden terveyden tähden, sillä hän mitä todennäköisimmin terrorisoisi heitä yötä päivää kun nyt jo ne palikat lentelivät tiuhaan. Ja olisi epäreilua laittaa Kerttu omaan huoneeseen ja Arabella ja Miranda yhteiseen, kun kaiken lisäksi Arabellasta kasvaisi varmasti paljolti omissa oloissa viihtyvä nuori, joka viimeistään teini-iässä alkaisi kapinoida yksityisyyden puolesta.
Eikä talossa edes ollut kuin kaksi makuuhuonetta!

---


Illan myötä Gastonin tullessa töistä ja tyttöjen väsähdettyä, oli niitä harvinaisia hetkiä jolloin saimme olla kaksin.



Usein ruokapöydän ääressä, syöden ja kuulumisia vaihdellen, kunnes joko Gaston tai me molemmat päätimme ryömiä yöpuulle, tai jos satuin olemaan tarpeeksi virkeä, lähdin rentoutumaan töihin. Kuulostaa hullulta, mutta kyllä, töissä pystyin unohtamaan tämän elävän maailman (kirjaimellisesti) ja keskittyä täysin muihin asioihin, ja palaamaan kotiin rentoutuneena (ja reppu täynnä henkiä purkeissa).



Edetäkseen urallaan, lääkäri tarvitsi aivoja muuallakin kuin vain leikkauspöydällä. Gaston valitsi kiehtovan teleskoopin (jonka minä, köh, vein eräältä naapuriltamme erään työkeikan lomassa). En tiedä kuinka hän ajatteli näkevänsä aidan raoista, mutta siellä hän kiikaroi keskellä yötä pelkät bokserit jalassaan erään nukkumalla vietetyn vapaapäivänsä jälkeen. Minun höpsö Gastonini ♥


---


Äitiyslomani loputtua minunkin oli luonnollisesti palattava takaisin töihin.



Rehellisesti sanottuna, olinkin jo kaivannut työtäni paljon. Aina en tosin pysty lähtemään töihin vaikka kuinka haluaisin. Gastonin kun tullessa töistä hän on usein niin väsynyt ettei jaksa tehdä oikein mitään muuta kuin nukkua, ja kolmen vauhdikkaan taaperon nukuttaminen ja syöttäminen vie paljon aikaa ja energiaa. Olisihan lapsenvahti yksi mahdollisuus, mutta emme ole vielä tavanneet Sitä Oikeaa lapsenvahtia, joka oikeasti pärjäisi kolmen taaperon kanssa ja olisi ns. ammattitaitoinen.




Mutta niinä päivinä kun töitä oli ja pystyin tekemään, tehtävikseni sain niitä perinteisiä henkien pyydystämistehtäviä kuten myös vaativampia haamujen häätämisiä, ja nopeina öinä pääsin useammankin tapauksen kimppuun.



Aina ei tietenkään kemiat kohdanneet edes henkien kanssa.




Mutta kiitos intoni urheiluun, saatoin päihittää jopa haamut tappelussa.



Jonka jälkeen tartuin salaiseen haamunmetsästäjän aseeseeni...



...Kummituskarkottimeen!
Mutta älkää kiitos kysykö miltä tuntuu tapella haamun kanssa! En minä osaa kertoa!



Erään haamun kohdalla yritin kokeilla hienovaraisempia menetelmiä, eli puhumista ja keskustelua.



Ajan käydessä kuitenkin vähiin ja nälän ja väsymyksen kasvessa, oli kuitenkin tämänkin haamun kohdalla käytettävä karkotinta. Hän muutenkin veti hernee(npalo)t nenään aina ehdottaessani talon jättämistä rauhaan.
Toisinaan tunsin eläväni kaksoiselämää: öisin olin kaupungin ainoita haamunmetsästäjiä, ja päivisin kiireinen kotiäiti.



Rakastimme Gastonin kanssa toisiamme täydestä sydämestä, mutta valitettavasti työaikojemme takia emme nähneet niin usein kuin olisimme halunneet. Usein Gastonin tultua töistä ja istahdettua syömään, minä tein jo lähtöä töihin. Luojan kiitos että viikonloput on keksitty! Mutta jotain tuossa järjestelyssä oli, mikä sopi meille oikein hyvin. Pystyimme nauttimaan toistemme seurasta entistä enemmän, "kyllästymättä", kun emme nähneet toisen naamaa jatkuvasti. Ja tietysti tyttöjen ei tarvinnut olla kotona yksin, aina oli jompikumpi pitämässä huolta heistä.



Kotiäidin roolini astui taas esiin yhtenä aamuyönä, kun olin juuri saapunut kotiin. Olin juuri saanut unen päästä kiinni, kun heräsin Gertruden sydäntä raastavaan "Äitiiiii!"-huutoon. Nousin entistä väsyneempänä ylös sängystä ja löysin Gastonin hyssyttelemästä Kerttu poloista. Gaston katsoi minua huolestuneena ja sanoi, että voisin mennä takaisin nukkumaan, he kyllä pärjäisivät Kerttulin kanssa kahdestaan (tai siis neljästään). Kieltäydyin kuitenkin sanoen, että puhuisin Kertun kanssa ja menisin sitten nukkumaan.



"Ääääiti!", Gertrude lopetti krokotiilinkyyneleidensä vuodatuksen.
"Niin Kerttu-rakas, äiti tuli kotiin", hymy nousi väkisinkin kasvoilleni nähdessäni tyttäreni kirkastuneen ilmeen.
Pienen hetken jälkeen sain tytön vakuuteltua siitä, että äiti tarvitsi nyt unta ja isä pitäisi hänelle ja siskoille seuraa. Murjotettuaan hetken, Gertrude innostui sängyssään istuvasta nallestaan ja laski minut takaisin nukkumaan.



Gaston jäi viettämään aikaa Arabellan kanssa ja opettamaan tätä kävelemään.
"Sinähän tyttö osaat!", Gaston huudahti innoissaan, saaden tytön nauramaan kanssaan.




Harmillisesti leikki loppui kuitenkin lyhyeen. Juuri kun hänellä oli aikaa ja energiaa viettää aikaa Arabellan kanssa, tottahan toki hän oli päivystysvuorossa ja sairaalalta tuli hälytys. Gastonin oli ehdottomasti mentävä päivystyskeikalle.


---



Yllättäen olimme saaneet kutsun Joen, tädin miehen, järjestämiin juhliin. Juhlat olivat ihan mukavat ja rennot. Välistä kerkesin juttelemaan Joen ja monen muunkin kanssa.



Sitä en tosin tiedä, miksti Gaston päätti kantaa Arabellan mukanaan juhliin...



Tapasin kuitenkin juhlissa myös serkkuni Kyöstin! Meillä oli ihan mukava juttutuokio. Emme niin usein ole Kyöstin kanssa nähneet, kun emme ole niin kamalan samanhenkisiä, mutta näin myöhemmällä iällä on hauska vaihtaa kuulumisia.

Juhlista puheen ollen, meillekin oli pian tulossa aihetta juhlaan...



______________________________________________________


Mut mihin juhlaan? Se tulee ilmi seuraavassa osassa! :D



12 kommenttia:

  1. Uusi osa tullut! Huomauttaisin vaan, että siihen ei ole linkkiä ylhäällä :)
    Kirjoitat hyvin ja tarinaasi on mukava lukea. Mirandasta, Arabelistä ja Gertrugesta tuli todella nättejä. Ja Gaston on hyvin komea.

    Linkitätkös Evonnen? Mä linkitin sut :D

    VastaaPoista
  2. Ah, eipä näköjään ollukkaa linkkiä! Omasta mielestäni laitoin siihen kyllä sen, mut ilmeisesti se ei kuitenkaa tullukkaa... No, nyt se on siinä, kiitos huomautuksesta ja kommentista muutenkii :)
    Ja linkitin just ku tajusin, etten ollu vielä linkittäny!

    VastaaPoista
  3. Ojjjj! Taapeoksista tuli ihania! :3 Eniten silmää lämmitti Kerttu, niin ihana <3 <3
    (bagettez from radola ;D)

    VastaaPoista
  4. Ihana jakso<333 Kaikki noi taaperot on suloisia mut henk. koht. tykkään eniten tosta Arabellasta=) Kirjoitustyylisi on tosi sujuvaa eikä missään kohtaa tuu sellasta mitäs nyt? fiilistä vaan siirryt tapahtumiin tarpeeks hitaasti;)

    VastaaPoista
  5. Tykkään tästä sinun tarinastasi, mutta saisi hiukan useammin tulla jatkoa...
    Lisäksi minua häiritsee, että Gaston on lähes poikkeuksetta boxerisillaan xD
    Joistakin kuvista menee "uskottavuus" kun sillä ei oo vaatteita päällä :D

    VastaaPoista
  6. Arco Iris, Kerttu on miunkii suosikki!
    ElluNalle, Kiitoksia :)
    Anonyymi, osissa aina kestää koska en voi enkä jaksa pelata joka päivä. Tai jaksasin tietty, mut ei oo "aikaa". Ja sit kuvien muokkaus ja teksti ottaa oman aikasa, mut sillon ku innostun ni niitten osalta ei yleensä mee kauvaa. Seuraavaan osaan on muutamat kuvat jo tuolla Screenshoteissa, mut ei kaikki. Oottelen myös tuota Täyttä elämää -lisäriä koska keksin sain siitä inspiraation, mut siihen ei onneks oo enää ku reilu pari viikkoo!
    Ja tuo Gastonin vaatetus, kieltämättä, kieltämättä... :D En vaan kerkee sitä kontrolloimaan aina - se ku on luonteeltaan poikkeava, se kotona ollessaan hilluu jatkuvasti pelkät bokserit jalassa :D

    VastaaPoista
  7. Ihana osa taasen!
    Sun kirjotus on vaan niin sulavaa ja hyvälaatuista... Ja kuvat on kans hyviä :---)
    Aa, joo. Pari juttua mihin kiinnitin huomiota;
    Olit muutamassa kohdassa kirjoittanut kauvan - se kirjotetaan kauan.
    "Miranda kun nätti saaneen melkoiset..." - Tarkotit varmaan näytti?
    Ihana tuo kohta missä oli tuollain kuvia vähänniinkuin osittain päällekkäin tai sillain hienosti. Saankos udella millä oot muokannut?
    Mut hei kolmoset on suloisia jajaja... Osa oli hyvä. Palan halusta nähdä millaisia tytöistä myöhemmin kasvaakaan ja mitä keksit tuon liian pienen talon suhteen :---)

    VastaaPoista
  8. Kiitos, banssu! Kappas, en huomannukkaa et oli pari kirjotusvirhettä! Tuo "kauvan" tulee varmaan ihan luonnostaan ku on tottunu käyttämää sitä tällä murteella, ja se vaan vilahtaa tuonne väliin :D

    Muokkausohjelmana on entisen Jasc Softwaren (nykysin joku Corelin alanen) PaintShop Pro 7. Tuo varmaan hoituu ihan millä vaan kuvamuokkausohjelmassa jossa vaan pystyy avaamaan useemman kuvan yhtäaikaa :)

    Ja nii palan halusta minäkii! Tyttöset on edelleen taaperoita pelissä, ja koska varmaan odottelen ensi sen Täyttä elämää -lisärin (hitto mikä blackout, oliha se Täyttä elämää??? :D) ennen ku raaskin kasvattaa noita koska keksin sen myötä muutaman idean peliin. Ja en tiiä onnistuuko se idea enää lapsien kanssa. Mutta, onneks siihen lisäriin ei ole ku reilut pari viikkoa ja sit varmaan innostun pelaamaan ihan urakalla! Täytyy vaan sitä intoo jakaa myös tuolle Vihervaaralle, ku se on nyt tässä pääprojektina menossa :P

    VastaaPoista
  9. Olipas ihana jakso! Gertudelle sopii loistavasti Kerttu lempinimeksi :D. Muutenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta luonteelta ja odotan jännityksellä millainen hänestä mahtaa pahan luonteensa ansiosta kasvaa. Kuvat olivat kerrassaan upeita ja varsinkin nuo välissä olevat muokatut kuvaryhmät olivat kivoja. Tässä tarinassa on upea visuaalinen puoli ja vielä sen lisäksi olet todella hyvä kirjoittaja. Tekstisi laatuun voi aina luottaa :).

    VastaaPoista
  10. En nyt ihan kaikkia ehtinyt kokonaan lukea kun mulla oli niin kiire kommentoimaan :'D Tää nyt on ensimmäinen tällainen Sims-juttu, jota oon lukenut ja aaw kun tykkään! Ensinnäkin, ihan älyttömän nättejä simejä tuo perhe pullollaan! Varsinkin nuo taaperot, tosi nättejä! Ja kirjoitat tosi hyvin, miten ihmeessä en oo aiemmin lukenut mitään sun kirjoittamaa? Niin että muistaisin ainakaan... anyway, tykkään tästä miten kirjotat ja nää kuvat on ihan älyttömän hyviä!

    Kauhea kiire mulla oli kommentoimaan mut en sitten osannutkaan sanoa mitään fiksua... :'D Paitsi et keep going! Ihana perhe.

    ps. jos et tunnista niin tässä Tiina aka Boydfriend Murderilta! :D

    VastaaPoista
  11. Eikäh, tää on aivan loistava tarina : DD Tykkään Kertusta paljon >: D Melkoisen demoninen suku kun hirveän monella luonteenpiirteenä ''paha'' :D

    VastaaPoista
  12. Sori ku nää vastaukset tulee taas sata vuotta myöhässä, mut ku en oo jaksanu aijemmin :D

    Jadeliini, niimpä, se vaan jotenkii muotoutu suussa et rupesin kuttuu sitä koko ajan Kerttu :D Kiitos tosi paljon kivasta kommentista! :)

    Tipi, juu tunnistin kyl kuka kyseessä :D Mut haha, lue rauhassa vaan, tuollakii nyt on jo uus osa :D Itekkii tykkään tän suvun simeistä paljon, Sandrasta tuli yllättävän kaunis, vaikkei sen isä saatika mummokaan (Annyka aka suvun kantaäiti ja eka simini kolmosessa) ollu mitää maailman upeimpia :P
    Ja veikkaan ettet oo lukenu mitään miun kirjottamaa ennen ku oon kirjottanu vaan Frerardia ja sit englanniks Bela/Farinia (Die Ärzte), ja pari randomia suomenkielistä tarinaa mitkä kyl Murderilta löytyy, ja öö. Nii, en oo kirjotellu mitään ihmeempää ja tää on tosiaan eka sims mitä kirjotan. Ja sit on tuo Vihervaara missä kirjotan nyt tätä toista polvee.
    Mut kiitos kommentista, kyl tuossa nyt oli fiksua tekstiä ja arvostan kuitenkii :D

    Sinppe, haha, kiitti :D Joo tuo paha tais ihan ekan kerran tulla Sammylle, eli Sandran isälle. Ja koska Sandran ja Lindan äiti, Lea, oli myös paha, päätin et tuo piirre vois tavallaan periytyä joten myös Sandra ja Lindaon pahoja, vaikkei Sandrasta se näy koskaan läpi. Ja muistaakseni arpoutuko se piirre kaikenlisäks vielä Kertulle, vai itekkö päätin. Mut kyl se piirre varmasti jatkaa tässä suvussa, mikäli miusta on kiinni. Vaikka kaikista "pahin" on varmaan ollu Lea ku se oli rikollisurallakii huipulla. Ja jopa sen veli juos sitä karkuun ku se rupes hohkaa punasena (se käy ku on rikollisuralla se... Pahuuden perikuva, mietin monesti et miks Lea leimuaa ja kaikki simit juoksoo karkuun päätä pahkaa) :D:D:D:D:D

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommenttia jos tykkäsit/et tykännyt, niin tiedän missä pitäisi parantaa! :)
Ja käytähän mielellään jotakin nimimerkkiä, jotta voin vastata sinulle takaisin!