lauantai 19. toukokuuta 2012

OSA 6: Yllätys

HELLLL YEAH UUS OSA! Ja koska lyhyempää osaa toivottiin enemmän, täältä se tulee. Osa kirjotettu joulukuussa ja osa kirjotettu just äsken, sen varmaan huomaa ja paikoin oon taas ollu ihan ruosteessa ja jossain aivot päätti jopa suoltaa jotain jännää. Forgive me, mut sentään se on täällä. Samoin puuttuu tuolta yks kuva mut lisään sen sit joskus. 

Pelin asensin eilen takasin koneelle, mut en oo sitä vielä jaksanu avata. En siis tiedä, miten se päättää toimia tällä kertaa. Tässä kohassa pelissäkii ollaan edelleen, kokeilen tässä joku päivä mitä mieltä peli on ja pääsenkö jopa eteenpäin. Ei kai tässä sit muuta, enjoy ja jättäkää ihmeessä kommenttia, et oliko nyt kuin ruosteista tekstiä :DDD

Nii ja onha tässä 41 kuvaa. Päättäkää ite onko se sitte paljon vai vähän.


______________________________________________________



Hei taas pitkästä aikaa! Niin se vaan aika kuluu ja arki on viiden lapsen äitinä erittäin hektistä ja toisinaan ongelmia täynnä.


Minunkin pienistä kullanmuruista oli tullut jo taaperoita. Yllä Lilah, alla Violet.


Myös isommat tytöt viihtyivät leikittämässä pieniä siskojaan. (Violet synty Sandran punasella tukalla, en jaksanu pitkään aikaan vaihtaa sitä ruskeeks joten siks kuvassa punanen tukka :D)


Minä itse kävin töissä aina kun jaksoin. Ja tätä työtähän minä tottakai jaksoin! Niimpä aina Gastonin palatessa illasta sairaalalta, minä usein pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin töitä tekemään. Olin myös saanu viimein upouuden, hienon kummituskarkottimen vanhan tilalle! Se toimikin kuin unelma! Hups vain ja henki oli niin sanotusti purkitettu!

Kaiken kiireen keskellä olimme silti Gastonin kanssa edelleen "vain" kihloissa. Halusimme palavasti virallistaa liittomme, mutta tytöt vaativat niin paljon aikaa. Ja minä nukuin päivisin töiden jälkeen, kun taas Gaston itse oli päivisin töissä. Ja olisi ollut riskialtista järjestää häitä silloin kun Gaston oli päivystysvuorossa. Olimme kuitenkin jo ajat sitten sopineet, että häät tultaisiin pitämään heti kun aika olisi sopiva. Mikään kiire ei olisi. Kaikesta huolimatta ystävät halusivat järjestää minulle polttarit. He olivat jo liian malttamattomia, olimmehan olleet kihloissa jo iäisyyden! Mutta tulipahan sitten sekin hoidettua pois alta.


Mutta kyllä siellä hauskaa oli! Se täytyy myöntää.


Tanssilattiallakin kävi varsinainen kuhina. Vaikkei sitä kunnolla enoni, köh, takaa näekään.


Äitiäkään ei vanhuus kangistanut tanssilattialla.


Lindalla tuntui olevan myös hauskaa juhlissa pitkäaikaisen poikaystävänsä Voiton kanssa. Minä niin rakastin pikkusisartani. Olin myös aina pitänyt häntä erittäin kauniina naisena. Monesti kyselinkin Lindalta, milloin saisin siskonlapsia. Vastauksesta ei kuitenkaan koskaan saanut oikein selvää.


Illan edetessä Voitto halusi ehdottomasti suihkuttaa nektaripullon suoraan päälleni!


Ja äiti piti maljapuheen. (Mutta voi sitä myötähäpeän määrää, äiti, miksi ihmeessä sinun piti laittaa juuri tuollainen alusasu päällesi?!)


Juhlinta jatkui aamun pikkutunneille asti, kunnes Ryminässä näytettiin valomerkkiä työntekijöiden halutessa jo kotiin nukkumaan. Ilta - tai yö - oli kuitenkin mitä mainioin ja ainakin tuli taas hetkeen vietettyä laatuaikaa läheisten seurassa.


---


Aika kului kuin siivillä. Eräänäkin päivänä huomasin kalenteriin merkityn päivän. Tyttöjen syntymäpäivän. 15-vuotis syntymäpäivän.


Ensin oli Gertrude.


Sitten Arabella.


Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Miranda.



Tähän tulee joskus sadan vuoden päästä kuva niistä teineinä  :))))))


---



"Äiti, eiks me voitas muuttaa helvettiin täältä? Mun pää hajoo vähitellen noitten kahen kanssa", Kerttu eräänä päivänä kääntyi puoleeni. Tämä kysymys kuului Gertruden vakiosanavarastoon ja tyttö esitti sen harva se päivä.


"Mä tiedän, kultapieni. Mut ei me voida muuttaa, ennen kuin rahaa on tarpeeksi uuden talon ostoon. Tiedäthän sinä sen."


"Joo, no voi paska."
"Ja siistipä kuule, tyttö, suusi."
Kerttu oli kolmosista kaikista kovin suustaan. Ara ja Miranda harvoin päästivät pahaa sanaa suustaan, ja Kerttu tuntui hoitavan heidänkin osansa.


---



Vihdoin satuimme olemaan Gastonin kanssa yhtä aikaa kotona kiireettä. Päätin istuttaa hänet alas ja kertoa huoleni ja keskusteluistani Kertun kanssa.


"Älä huoli. Kyllä me jotain keksitään", hän vakuutteli.


"Pidän siitä huolen", hän lisäsi.


---

Lohduttaakseen, Gaston päätti viedä minut pienelle matkalle Kiinaan. Hän tietää, kuinka paljon rakastankaan seikkailuja! Ja löysinhän itsekin hänet aikoinaan Ranskasta.


Kiinassa muunmuassa pelasin tutkimusmatkailijoiden kanssa shakkia...

 

...ja tutkin tietysti hautoja.


Ja kohtasin kiinalaisia paparazzeja hautakammioissaan.


Mutta seikkailut ei olleet suurin syy matkalle. Päätimme Gastonin kanssa, että kaikessa hiljaisuudessaan Kiina olisi oiva paikka solmia liitto.


Niin meistä matkan viimeisenä päivänä sitten tuli aviopari. Firqun sukunimen pidimme tietysti, mutta Gaston halusi myös pitää omansa, siispä hän on nyt Gaston Desmarais-Firq.


Illan ja matkan viimeiset hetket olikin sitten mukava viettää tähtitaivasta katsellen.


---


Paluu arkeen sujui kivuttomasti. Gaston oli niin hellyttävä isä ja viihtyi kovasti nuorimmaisten seurassa. Ja tytöt rakastivat isäänsä kovasti.


Usein aamuisin kotiin tullessa kuitenkin keittiössä vallitsi kaaos.


Olihan asiasta toitotettu jo paljon, mutta toisinaan jopa Gaston "perheen päänä" (köh, siis toisena) unohteli käytetyt astiat pöytään. Ja kukapa muukaan ne olisi siitä korjannut, kuin minä?


Joinain öinä, kun olin päässyt hieman aikaisemmin kotiin, saatoin käytävässä törmätä yhä kukkuviin kolmosiin.

---


"Odotas, pikkuinen. Äitillä on asioita hoidettavanaan", laskin pikku Lilahin maahan. Tyttö pinkaisikin heti leikkimään yhdellä lukuisista leluistaan.


Kohtasin kasvoni peilistä. Tutkailin pitkään ja äänettä vanhenneita kasvojani ja peilistä heijastuvaa huonetta. Minulla oli jo viisi ihanaa lasta, olin ollut vielä melko nuori kolmosten syntyessä, mutta en vieläkään tuntenut itseäni niin vanhaksi. Vaatteitani vilkaistessa totesin minun täytyvän käydä stylistillä mitä pikimmiten. Mutta ensin oli asia hoidettavana. Tämä talo, ensimmäinen oma kotini, oli käymässä pieneksi. Nämä seinät olivat nähneet niin paljon ja tämä talo kätki sisäänsä niin paljon hyviä, huonoja, ihania, surullisia, hienoja ja hurjia muistoja. Tätä taloa tulisi ikävä.


Otin puhelimen taskustani ja näppäilin numeron, josta olin aijemmin saanut soittopyynnön. Olin miettinyt asiaa paljon, yksin ja yhdessä Gastonin kanssa. Halusin yllättää heidät kaikki, eritoten Gertruden!


"Kyllä, kiitos. Lähdemme aivan tuota pikaa. Hei!"

Onni nähkääs päätti osua kohdallemme. Olimme voittaneet lotossa! Päätimme oitis Gastonin kanssa, että niillä rahoilla rakennuttaisimme meille uuden talon, jossa kaikki mahtuisivat kasvamaan ja asumaan. Ja nyt, nyt tuo salailtu rakennusprosessi oli päättynyt. Tänään jättäisimme pienen rantatalon taaksemme ja pääsisimme muuttamaan aivan uuteen kotiin.


"Noniin, Violet, nyt mennään."
"Minne?", tyttö kysyi silmät loistaen.
"Kohta näet." Vastaukseksi sain innostunutta kikerrystä.


Ahtauduimme kaikki taksiin (vaikka olihan meillä omakin auto...) ja jätimme rakkaan talon taaksemme. Odotin kovin innoissani tyttöjen reaktioita! Pian taksi kaarsikin muutaman kadunkulman päähän ja pysäköi suuren lukaalin eteen.


"M-mitä tää on? Äiti?" kuulin tytöistä jonkun hämmästyneen äänen.
"Mikä se on? Se on meidän uusi kotimme", käännyin hymyillen tyttöjä kohti.


Gertrude ei ollut uskoa silmiään. Hän tuijotti vuoroin minua ja vuoroin taloa ja aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sitten hän juoksi ja halasi minua tiukasti.
"Kiitos, äiti!"
"Mitä vain teille, kullannuput."


15 kommenttia:

  1. Tykkäsin :). Eikä tämä nyt niin lyhyt ollut, tai ainakin omasta mielestä 41 on paljon. Kuitenkin, ihana saada jatkoa pitkästä aikaa, sitä on odotettu, vaikka melko uusi lukija olenkin :)

    VastaaPoista
  2. Oi, hyvä sinä, sait uuden osan niistä bugitteluista huolimatta! Ja siis ihan mahtavan osan! :----)
    Hihi, en voi olla mainittematta, että itekin tuli viimein uusi osa Flynneiltä ulos, hyvä me! :D

    Mutta joo, tykkäsin.
    Hirveä kiire nyt, yritän paremmalla ajalla ehkä tulla vielä kommentoimaan paremmin... Ehkä? :---D

    -banssu

    VastaaPoista
  3. Hyvä osa ja upea talo. Ja muuten, Tunturipurojen seuraava osa on 45 kuvaa, joten ei kai tämä nyt niin lyhyt ollut mukamas :)

    BTW se on fuck yeah, ei hell yeah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. btw mä oon ainaki kuullu vaan hell yeah :D

      Poista
  4. ooiii, olipas mukavaa saada kuulla Firquista!!:))
    Toi uus talo näyttää hienolta, saadaan varmaankin taloesittely jossain vaiheessa...? :) hiiih.
    Sä saat noista simeistä noin ihanan persoonallisia! Aarrgh, Kerttukin :3
    Lilah ja Violet on suloisia taaperoita :3 ja yää, mitä mä tässä selitän :'D tykkäsin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taloesittely tulee sit ku saan sen ensin sisustettua ;P

      Poista
  5. saat jatkaa sitte nopeaa :) luin eilen neljä osaa + prologin ja tänään loput, jos et jatka ni suutun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köh, "nopeaan" :D Joo sori tästä hitaudesta mut ku toi peli on vähän tyhmä :D

      Poista
  6. hai muuuten taloesittelyä ja tämmöstä ja olis sitte kiva tietää mitä muille sen suvun jäsenille kuuluu :D minä taas ^^

    VastaaPoista
  7. minä joka kirjoitin kahdesti nii kirjotan taas kerran, mun nimimerkkinä voi olla jokunen :)

    - jokunen :)

    VastaaPoista
  8. tuplatykkään ! moittimista ei mulla oo, tykkään itekki pelailla ilman kummosta tarinaa ; ) innolla uutta osaa oottelen ( :

    VastaaPoista
  9. jatkakko ? :D
    - jokunen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan joo! Mut niiku tossa aijemminkii vastasin ja oon kirjotellu monesti, et miulla on ton pelin kanssa ongelmia mitkä tahtoo toisinaan viedä järjen. Eli en voi pelata ennen ku saan noitten talon sisustettua, ja oon nyt jo kahesti joutunu alottamaan alusta, ja miulla yleensäkii kestää aina ennen ku jaksan uudestaan avata peliä, ja sit ku se välillä kaatuu ja välillä työntää Virhekoodi 12:sta ni kivasti pyyhkiytyy aina osa pelaamisista pois. Yllättävän hankalaa pelata :p

      Poista
  10. Aaaa oon kamala ku en oo jaksanu taas ajatellakaan kommentteihin vastaamista! Aina ajattelen et seuraavalla kerralla en jätä sitä myöhempään mut aina käy niin :D Vastaan erikseen niille keille on tarvetta vastata eriskseen, muille sanon vaan et ISO KIITOS IHANISTA KOMMENTEISTA! :)

    VastaaPoista
  11. Ihana osa!!!,mistä sinä olet ladannut noi Gastonin hiukset vai tuliko ne jostain lisärist??Å

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommenttia jos tykkäsit/et tykännyt, niin tiedän missä pitäisi parantaa! :)
Ja käytähän mielellään jotakin nimimerkkiä, jotta voin vastata sinulle takaisin!