sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

OSA 5: Elämän hyvät sekä huonot puolet

Noniin, taas kahen kuukauven tauon jälkeen uus osa uunista ulos. Kamala miten nopeesti aika oikeesti menee! Nääkii ekat kuvat on ollu tuolla kansiossa vaikka kuinka kauvan, viimeset ehkä... kuukauden? No jaa, mut sit ku alottaa ni usein saa loppuunkii. Oon vaan keskittyny paljon Vihervaaraan et sais sitä projektia eteenpäin. Loppu tuntuu omaan silmään jotenkii kamalan hätiköidyltä ja et se loppuis ku seinään, mut kirjotan vielä omat terveiseni tuonne loppuun tarkemmin.

Ja tässä osassa päästäänkii jo leikkimään Täyttä elämää -lisärin kanssa!


_________________________________________________________




Hei taas! Ja mihinkäs me viimeksi jäätiin? Ainii! Juhlat! Kerroin, että meille oli myös tulossa aihetta juhlaan aivan pian, ja kyseessä olikin minun syntymäpäiväni! Ne vietettiin Sunset Valleyn ainoassa, melko uutukaisessa (vaikkei siltä näyttänytkään...) yökerhossa Ryminässä. Lapset jäivät kotiin lastenhoitajan hoiviin, ja samalla sain omaa aikaa itselleni sekä minulle että Gastonille yhteistä aikaa.


Paikan päällä ymmärsin siirtyväni keski-ikään. Pohdin sitä kaikkea, mitä tähän mennessä olin jo kokenut. Olin kiertänyt äidin ja isän kanssa puoli maailmaa, olin menestynyt hyvin työssäni, olin löytäny unelmieni miehen Ranskasta ja saanut tämän kanssa kolme kaunista lasta. Olin oikestaan perustanut perheen melko aikaisessa vaiheessa.


Vielä ennen kuin kiinnitin huomioni kynttilöihin, vilkaisin Gastoniin, rakkaani hymyillessä lämpimästi takaisin.



Vedin keuhkoni täyteen ilmaa, muistin tehdä pienen toivomuksen ja puhalsin kynttilät sammuksiin.
Noniin, tässä sitä mennään, ajattelin.



Tunsin kehossani pieniä muutoksia...


...lopulta todeten niiden olleen niin pieniä, etten ollut kovinkaan paljoa muuttunut.


Ja Gaston ystävällisesti päätti kajauttaa kaikkien kuullen minun edelleen näyttävän syötävän hyvältä. Kiitos Gaston, äiti varmaan arvostaa ilmoitustasi erittäin paljon.
Kuvassa näkyykin Gastonin lisäksi isäni Sammy ja äitini Lea, sekä takana Linda-siskon poikaystävä Voitto Hukarainen.


Tosin Sunset Valleyn omituisella, ikivanhalla vampyyriherra Kristian Wainwrightilla taisi olla jotakin (kulma)hampaankolossaan. Ota siitä sitten selvää, oliko tuo itkua vai naurua...


---



Kakkukestien jälkeen siirryinkin tanssilattialle juhlimaan. Rehellisesti sanoen olin itsekin sitä mieltä, että säilyin aika hyvännäköisenä.


Pian Gastonkin liittyi seuraani. Tanssimme kauas aamuun asti.


"Kuule, Sandra. Tiedäthän sä et minä rakastan sua?"


"Tiedän, Gaston. Mäkii rakastan sua."



---

Rakastan Gastonissa ennen kaikkea hänen romanttisia taipumuksiaan. Vaikka hän osaa tehdä joskus asioista juuri täysin päinvastoin kuin mitä pitäisi tilanteen nähden, hän osaa silti näyttää tunteensa ja välittämisensä täydellisesti.


Romantiikka ja kahdenkeskinen aika klubilla ei tainnut riittää Gastonille. Hän punoi päässään jo seuraavaa siirtoa.


"Kuule Santukka."
Nauroin.
"Mikä ihmeen Santukka?"


"No sinä. Mut mitäs sanosit jos..."

---

Ja lopuksi hän tuijotti minua niin hurmaavasti noilla ihanilla vihreillä silmillään. Voi kuinka rakastankaan tuota miestä! Olimme olleet yhdessä jo kauan ja meillä on kolme ihanaa tytärtäkin, mutta tuntuu, kuin rakastaisin häntä joka päivä enemmän ja enemmän.

"Mä oon niin onnellinen sun kanssa, tiedäthän sä sen?", kysyin. Gaston nyökkäsi. Painoimmet silmämme molemmat kiinni, ja nukahdimme maailman onnellisimpina. Kuitenkin vielä ennen nukahtamistani mumisin: "Meidän on pakko järjestää häät. Mä haluan olla virallisesti sun vaimosi."


---

Syntymäpäiviä seuraavana päivänä oli taas paluu arkeen.



Vietimme molemmat paljon aikaa kolmosten kanssa. Varsinkin Kertulle ja minulle on kehittynyt jo kovin vahva side. Ensimmäisessä kuvassa hänellä on maailman suloisin ilme!


Eikä myöskään aikaakaan, kun huomasin että iltamme oli tainnut tuottaa tulosta: seuraava tulokas päätti ilmotella olemassaolostaan. Vai pitäisikö sanoa enemmänkin olemaantulostaan?


Eräänä päivänä tätini Liza päättikin saapua vierailulle. Olin lähentynyt Lizan kanssa viime aikoina hurjan paljon.


"Hei Liza, mukava nähdä. Kuinkas sä voit?", halasin tätiäni.
"Hyvinhän tässä. Kyösti edelleen asuu kotona, töissä menee hyvin ja niin edelleen. Vähän hassu olo tässä on toisinaan ollut kyllä, mutta ei mitään pahempaa sanomista. Mitenkäs täällä on sujunut kolmen kullannupun kanssa?"

Mutta ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Jonkin ajan päästä kuulin yläkertaan Gastonin hurjan karjaisun ja juoksin alakertaan niin nopeasti kuin vain jaloistani pääsin.


 Suureksi kauhukseni näin mustan hahmon seisovan olohuoneessamme. Se oli itse Kuoleman Herra.


Lizan hassu olo ilmeisesti selittyi tällä. Kuolema oli päättänyt tulla hakemaan omaansa.


"Liza", Gaston kähisi. Lizasta oli tullut hänellekin hyvä ystävä, olihan tämä Gastonin pomo.


"Ei sinä et voi viedä Lizaa!", Gaston huusi Kuolemalle.
"Valitettavasti se ei kuulu sinun päätäntävaltaasi. Kaikkien aika tulee joskus. Sinunkin", Kuolema puhui suoraan Gastonille syvällä, kuivalla äänellä. Se ääni saisi kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä kaikista paatuneimmallakin Saatanan palvojalla. Se oli kuin jotakin olisi kuristettu, kuin kuivat lehdet, kuin lintu, joka törmää viimeisen kerran ikkunaan. Se oli puhdasta kuolemaa. Kylmää, kuivaa kuolemaa vailla mitään tunteita tai viitettä mistään elävästä.


Gaston katsoi järkyttyneenä, kun Herra Kuolema puhui Lizalle jotakin kuolleiden kielellä.



Kun Liza sitten kätteli Kuoleman Herraa, Gaston purskahti hillittömään itkuun.


Liza katsoi minuun vielä kerran ennen poistumistaan.

Minä en tiennyt lainkaan mitä ajatella. Olin surullinen, mutten osannut itkeä. Olin liian järkyttynyt Lizan takia, mutta samaan aikaan todella hämmentynyt. Siis itse Kuolema seisoi meidän olohuoneessa, kahden metrin päässä minusta! Ja kuten tiedätte, haamut kiinnostavat minua paljon, ja niin kiinnostaa myös tuo kaapuherra. En voinut uskoa silmiäni.


Vasta tovi sen jälkeen, kun Lizasta eikä Viikatemiehestä näkynyt enää jälkeäkään ja kaikki sumu oli hälvennyt, aloin hahmottaa tapahtuneen. Kuolema oli jättänyt pienen tuhkauurnan olohuoneeseemme. Ymmärtää en voinut vieläkään, mutta kyyneleet puskivat silti ulos ja valuivat pitkin poskiani.


---


Aika kului. Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet.


Raskauteni eteni, ja pian maailmaan syntyi jälleen kaksi pientä tyttöä.
Violet ja Lilah Firq.


Talon ahtauden takia kaksosten kehdot piti sijoittaa meidän makuuhuoneeseemme. Henkikokoelmani sai väistyä jälkikasvun tieltä. (Varastoon, tietysti!)


Myös synttäreitä ehdittiin järjestämään monet.



Kolmosten kasvaessa tyttöjen huone piti järjestää uudelleen. Toistaiseksi heidän piti edelleen nukkua samassa huoneessa. Huoneita kun ei ollut enempää, eikä liialti rahaa tai tilaa laajennukseenkaan. Onneksi tähän mennessä kaikki oli sujunut hyvin, ilman sen isompia kommelluksia. Sovussa oli saatu sekin päätettyä, että Arabella ja Miranda nukkuisivat kerrossängyssä, Gertrude parvisängyssä. Ja näin vältyttäisiin Kertun liialliselta taipumukselta kiusantekoon, olin sanonut päässäni toivoen parasta.

Tytöistä oli kasvanut taaperoitakin vilkkaampia lapsukaisia. Mielikuvitusta tuntui riittävän vaikka muille jakaa!


Gertrude



Arabella



Miranda



Tytöistä pääasiassa Miranda oli kiinnostunut kirjoista. Häntä viehätti paljon vanha logiikan oppikirjani, vaikkei häntä muuten logiikka niin paljoa kiinnostanutkaan.


Ja jos hän ei oleskellut kirjansa kimpussa, hän leikki siskojensa kanssa. Toisinaan tyynysota alkoi olla sen verran rajun näköistä, että minun tai Gastonin oli tyystin rauhotettava tytöt, ettei mitään vaan sattuisi.


Kerttu ottaa osumaa.



Gaston tykkäsi myös viedä tyttöjä koulun viereiselle leikkipaikalle, jolloin talo oli edes hetken hiljaa kaikesta siitä juoksuaskelien, tömpseen sekä riemunkiljahdusten määrästä. Mutta epäilin vahvasti yhden syyn olevan myös Gastonin innostus pomppukiikkua kohtaan!
Mutta oi, minun täytyy nyt rientää, Violet tai Lilah kuulostaa vaativan ruokaa! Seuraavaan kertaan, moi!


_________________________________________________________



No häirihtikö tää loppu? :D Anyway, syy oli se, et oisin kyllä kuvannu kolmosten synttärit ja näin, mut ku justiinsa synttäreinä
A) Sandran piti alkaa synnyttää
B) Ku se sai kakrut kotiin, päätin kuitenkii tehä pienet nimimuutokset ku niitä tulikii kaks eikä yks, ja se lähti sit Lilah sylissää sinne kaupungintalolle. Sinne päästyään ja pois lähettyään tuli sit ilmotus "Lilah ei voi jäädä tänne yksin" etc., ja huomasin et Sandra oli jossain hevonkuusessa ja Lilah makas kaupungintalon portailla :D:D:D No eiku takasin ja vaavi mukaan ja kotiin.
C) Ja kotona sit tupla- ja triplasynttärit ei toiminu, jollain toisellakii oli TE:n jälkeen ollu samoja ongelmia, ja Gaston vaa seisoskeli taapero sylissää ja vieraat tukki yläkerran, ei auttanu vaikka vein taaperot erikseen kakulle jne.
D) Gaston päätti tehä katoamistempun. Onneks ilmesty takasin yllättäen Kertun kanssa yläkertaan vierasjoukon väliin.
E) Suurin osa juhlijoista kerkes sit lähtee ja vasta sillon jossain välissä nuokii suostu kasvamaan.

Eli synttärit meni vähän päin honkia kiitos TE:n ja bugien, ja sit en hirveesti sen jälkeen enää kerenny kuvailemaa mitää, mut tätä krijottaessa totesin et kuvalako uhkaa joten piti tehä tällänen nopee aikahyppy ja halusin myös tyttöjen lapsikuvat mukaan, ja vähän jotain tuollasta vapaa-ajan kuvaa tytöistä.

Pakko muuten vielä tähän heittää, et nuo kuvat tuolta klubilta. Nuo halaus- ja pussauskuvat, nehä oli ensin sellaset normiharmaat ku se punanen valo ei osunu siihen sopivasti, ni tein sit kuvamuokkauksen Lights-toiminnolla sen valon siihen ite, ja itte ainakii tykkään :P


Tässä muuten pari extra-kuvaa, ku tajusin "yhteyden" ni oli hauskaa :D


Sandran synttäreiltä, Sandran siskon Lindan poikaystävä Voitto tai tykätä näkemästään:



Ja Gaston :D:D:D:D:D

*facepalm*

Oikeesti se kyl oli ihan rättiväsyny, mut tuli vaan tällänen hieno kuvasarja mieleen ku oli kuvat peräjälkeen :D
Tuo Voiton takki muuten on tuollanen vähän hassun värinen, luulin et kuvamuokkaus teki sen mut ei ku se on oikeesti tuollanen.

Mut kattellaan mitä ensi osa sitten tuo tullessaan :) Peli on aikalailla tässä vaiheessa mihin tääkii osa nyt jäi.

22 kommenttia:

  1. Löysinmpähän jotenki tähänki sims blogii tieni... Ja jäämpä sitte vakkarilukijaks/faniks!

    Kolmoset oli tosi söpöjä/kauniita ku ne kasvo lapsiks, varsinki Arabella!

    Jatkoa odotellen <3

    VastaaPoista
  2. Hei! Hyvä osa taas. Kolmeset on tosi kauniita ja yhtään kirjoitusvirheitä en löytänyt. Jään seuraamaan :)

    Sory, ku mainostan, mut Evonneilla on perijä-äänestys ja ihan kohta tulee uus osa :D

    VastaaPoista
  3. Ihana osa jälleen (: Osaat kirjoittaa todella hyvin, kuvatkin on otettu hyvistä kuvakulmista. Sandra vanheni todella kauniisti. Tytöistä Kerttu on ehdoton suosikkini, todella söötti ilmestys :> Jään odottelemaan seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
  4. Nessie, no tervetuloa vaan, se on aina kiva saaha uusia lukijoita! :) Hassua ku nii moni on tykänny Arabellasta, ku oma suosikki on kuitenkii Kerttu, Arabella ehkä vähiten suosikki :D

    Simera, danke :)
    Ja eipä tuo haittaa, itseasiassa kävin tsekkaa, kommentoimassa ja äänestämässä :)

    tuhisija, kiitoksia! Ja Kerttu on oma suosikkini myös, niiku tuossa yllä mainihin :)

    VastaaPoista
  5. Törmäsin tännekkin jotenkin vain. :D Mutta hyvä/hieno osa! Taidan jäädä seuraamaankin. :) Ja minusta Gertrude ja Kerttu ovat suloisia kasvoiltaan. :D

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia Anonyymille kommentista ja tervetuloa lukemaan! :)
    Kerttu ja Gertrude on muuten sama henkilö, Kerttu muotoutu vaan suussa tytön lempinimeks :D

    VastaaPoista
  7. Ei herran jestas sä oot hyvä kirjottaan! Musta tulee kyllä ihan vakio-kävijä! Tosi hyvä tarina ja sun simit on ihania.

    Hauska toi Gastonin facepalm kuva :D

    VastaaPoista
  8. Saimpas minäkin luettua kaikki osat, tykkään kovasti blogistasi :) Munkin mielestä Kerttu on nätein tytöistä. Haluaisitkos muuten vaihtaa linkkejä?

    VastaaPoista
  9. Hohoo, Kerttuli on niiiiin mun lemppari kolmosista! Ja jestas sulla noita tyttöjä pukkaa :D

    Gaston <3

    VastaaPoista
  10. Todella hyvä! =) Aloitin juuri omani ja toivoisin kommentteja

    VastaaPoista
  11. Hyvä tarina =) Jään varmasti seuraamaan ja olisi mukavaa jos viitsisit käydä katsomassa LC;täni :D

    VastaaPoista
  12. Tulee mieleen se, kun eräällä sim-perheelläni syntyi noin kymmenisen tyttöä (kaikki kolmosina ja kaksosina) ja sitten välissä tuli neljä poikaa, no siitä oltiin tietty riemuissaan, mutta kun taaperokaksosten synttäreillä toinen pikkuisista jäi toisen kakunpuhaltamisen ajaksi yksin (enkä edes huomannut sitä), paikalle tuli sossu ja vei kaikki neljä poikaa (sillä hetkellä aikaisemmat tytöt jo isoja/muuttaneet pois kotoa).
    Mutta äärettömän ihana osa, tuo lopun pikakelaus ei kyllä häirinnyt sillä ei varmaan välissä paljon mitään oisi tapahtunut, niin on ihan kiva välillä ettei sitten ole hirmusti kuvia jostain kakunpuhaltamisista ja kasvamisesta :)
    Tv. uusi fanisi

    VastaaPoista
  13. Tosi hyvä ;) Oon lukenu noita ekoja osia mutta nyt luin koko jutun yhteenputkeen. Millon tulee jatkoa? (:

    VastaaPoista
  14. Tämä oli hyvä osa, kaikki muutkin on ollut. :) Mutta milloinkas tänne on tulossa uutta osaa? Ei toki mitään kiirettä, tekisi vaan mieli tietää mitä jatkossa tapahtuu. :-)

    VastaaPoista
  15. Ihana jakso taas! Oikein säästelin tätä uusinta sellaiseen hetkeen kun saan rauhassa lukea keskittyneesti :). Osaat kyllä antaa kauniita nimiä Firqujen lapsille. Violet on yks mun lemppari nimistä. Sandrah säilytti kauneutensa ikääntymisestä huolimatta. Ohitit muuten ovelasti tuon lasten synttärikohtauksen. Se tuntui kuuluvan ihan luonnollisesti tuohon kohtaan. Nauroin noille sinun loppukommenteillesi :D, joskus synttärien järjestäminen on yhtä...sirkusta ja pelaaminen ylipäänsä. En tiennytkään, että kaksoset tai kolmoset voi viedä yhtäaikaa kakulle? Olen aina vienyt yksitellen. Jatkoa odotellessa...

    VastaaPoista
  16. ois vielä ykskysymys, mistä oot ladannu nuo tytteleiden taaperohiukset? :) Ja sandran?

    (:
    kiitos jos viitsit vastata!

    VastaaPoista
  17. v.a.u!jatkoa tässä mä ootan:)siis tosi hieno tarina:):):DDD

    VastaaPoista
  18. anteeksi, että sanon tämän näin myöhässä, muttakun mä yritin just siihen firqujen ekaan taloon laittaa portaita (yläkertaan oli laitettu jo lattiat ja seinät, mut ei mitää sisustusta) nii ne portaat ei suostunu menemään sen seinän viereen ? se suostu menee sille toiselle seinälle mutta ei sille toiselle, ja huomasin että sä olit laittanu sen siihe seinänvieree just sille seinälle minne mäki sen haluisin, mutta ei se suostu tekemään sitä .. valittaa vaan että > et voi laittaa esinettä toisen esineen päälle tmv..

    jos mitään tajusit nii onko sulla tullu tällästä vai ei ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÖÖöääää tota... sori vastaan tähänkii ihan hemmetin paljon myöhässä :D Mut kato ettei siinä oo kummallakaan seinällä ikkunaa. Sen kuitenkii saa seinälle takasin vaikka portaita ei saikskaan muka samaan kohtaan. Kato kans ettei se ovi oo portaitten "tiellä". Ja ettei seinillä oo mitään tauluja tai katossa/seinällä lamppuja tiellä.
      Toivottavasti saisit ne portaat sinne :) Mikäli vielä ees pelaat siinä talossa :D

      Poista
  19. Osaat todellakin kirjoittaa ja lavastaa! Haluutko vilkaista munkin tarinaa? Osoite on: slices-of-happiness.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siullekii vastaus tulee ihan kauheen myöhässä, sori :p
      En ite oo niin kamalasti simssillä tehtyjen tarinoitten ystävä, tykkään lähinnä LC'istä, mut tsekkaan ja kokeilen lukee ton siun :)

      Poista

Hei, jätäthän kommenttia jos tykkäsit/et tykännyt, niin tiedän missä pitäisi parantaa! :)
Ja käytähän mielellään jotakin nimimerkkiä, jotta voin vastata sinulle takaisin!